Harmittaa, suututtaa, tekisi mieli ladella kasapäin kirosanoja; nyt ei kyllä jaksaisi kilpirauhasongelmien kanssa painiskelua. Nivelkivut jylläävät siihen malliin, että vauvamuskariin mennessä toivoo mahdollisimman vähän liikunnalisia leikkejä, ranteet riekkuvat kivusta pienokaista kannellessa ja väsymys lamaa melkeinpä sängyn pohjalle. Lisäksi hiuksia irtoaa siihen malliin, että hiustenpesun jälkeen en uskalla vilkaistakaan viemäriin päin. Kaiken muun melkeinpä kestäisin, mutta jostain kumman syystä, hiustenlähtö on minulle oireista kaikkein raivostuttavin. Hiuksia lattialla, vaatteilla, vauvan suussa, minä imurin varressa monta kertaa päivässä kiinni.
Raskausaika olikin tällaiselle kilpirauhasongelmaiselle odottajalle melkoista kuherruskuukautta. Olo oli mitä mahtavin, jaksamista riitti vaikka muille jakaa, iho ja hiukset tuntuivat paremmilta kuin pitkään aikaan ja nivelkivut olivat kokonaan tiessään. Nyt paluu heilahtelevien kilpirauhasarvojen pariin tuntuu siis tavallistakin takkuisemmalta. Lääkärin ohjeiden mukaan lääkitystä lasketaan huomisesta alkaen nykyistä huomattavaksi pienemmäksi. Saa nähdä, millaisia seuraavista viikoista tulee olemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti