Heikuin keikun, täällä taas!

Viime kerrasta onkin sitten tosi pitkä aika. Apua, melkein siis  kokonainen vuosi ! Vuosi on lyhyt aika, mutta pikku-ukolleni kovin pitkä aika uuden oppimisen ja kasvamisen myötä. Viimeksi tänne kirjoitellessa sylissäni keikkui vielä pikkuinen konttaaja, nyt saan pistää vauhdilla töppöstä toisen eteen pysyäkseni taaperon vauhdissa mukana.
Talvi, kevät, kesä ja nyt taas iloisenkirjava syksy! On ollut aikaa miettiä omaa kasvamista, kadottaa ja löytää, iloita ja surra. Heikkoina hetkinä olen miettinyt, jaksanko aloittaa alkavan päivän. Hengitellyt syvään leikkipuistossa, löytänyt uusia kavereita ja nauttinut ihanista hetkistä Pajun kanssa touhutessa. Eli elämää, sillälailla pienen suuresti. Toivoisin voivani kirjoittaa, kuinka mukavaa palata jälleen näppäimistön ääreen elämän tasaantuessa ja valon paistaessa jälleen sinne mutakuopan pohjalle, jonne putosin muutama vuosi sitten. Meni pitkään huomata, ettei kuopan pohjalle saapunut kukaan tikkaita laskemaan. Että ne tikkaat piti ihan itse löytää. Ja siinä vieressä ne taisivatkin olla koko ajan; ei hienot ja uudet, vaan ihan ne vanhat, kuluneet ja poikkipinnaiset. Kiipeäminen kohti valoa alkakoon.      

Vaaville sapuskaa

Paju kurssilla

Pajun kanssa ollaan aloitettu syksy kursseilemalla ihan olan takaan; pyörähdelty tanssitunneilla, taivuteltu joogatunneilla, jammailtu muskarissa ja keskiviikkoisin väännetty ruokaa Kotiruokaa vauvoille ja taaperoille-kurssilla. Ruokakurssi on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi, varsinkin nyt Pajun siirtyessä kiinteisiin sapuskoihin. Lisäksi on ollut todella mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa ja kaiken huipuksi tuntejen lopuksi syödään yhdessä valmistettu ateria! Kiitos työväenopisto ja kiitos Paju, joka innostuneesti maistelet kurssilla valmistettuja soseita. Kotona pikku-ukon syömäpuuhat nimittäin keskittyvät lähinnä omien varpaiden maisteluun ja ruokalapun rutisteluun...

Mutakakkua, juustosalaattia..Nam nam!

Kimurantti kilpirauhanen, tukka kädessä ja muuta "mukavaa"

 

Harmittaa, suututtaa, tekisi mieli ladella kasapäin kirosanoja; nyt ei kyllä jaksaisi kilpirauhasongelmien kanssa painiskelua. Nivelkivut jylläävät siihen malliin, että vauvamuskariin mennessä toivoo mahdollisimman vähän liikunnalisia leikkejä, ranteet riekkuvat kivusta pienokaista kannellessa ja väsymys lamaa melkeinpä sängyn pohjalle. Lisäksi hiuksia irtoaa siihen malliin, että hiustenpesun jälkeen en uskalla vilkaistakaan viemäriin päin. Kaiken muun melkeinpä kestäisin, mutta jostain kumman syystä, hiustenlähtö on minulle oireista kaikkein raivostuttavin. Hiuksia lattialla, vaatteilla, vauvan suussa, minä imurin varressa monta kertaa päivässä kiinni.

Raskausaika olikin tällaiselle kilpirauhasongelmaiselle odottajalle melkoista kuherruskuukautta. Olo oli mitä mahtavin, jaksamista riitti vaikka muille jakaa, iho ja hiukset tuntuivat paremmilta kuin pitkään aikaan ja nivelkivut olivat kokonaan tiessään. Nyt paluu heilahtelevien kilpirauhasarvojen pariin tuntuu siis tavallistakin takkuisemmalta. Lääkärin ohjeiden mukaan lääkitystä lasketaan huomisesta alkaen nykyistä huomattavaksi pienemmäksi. Saa nähdä, millaisia seuraavista viikoista tulee olemaan...

Viikonlopun kirppistelyt

Lauantaina nokka kohti kirpputoria, seurana vanhin tyttäreni ja upea auringonpaiste. Vauva jäi kotiin hyvään hoitoon ja vältyin vaunujen kanssa törmäilyltä ja rintarepun kanssa sähläämiseltä; pääsin siis itsekin toteuttamaan metsästysviettiäni lastenvaatepinojen ääreen! Lasten sisävaatteet olen suurimmaksi osaksi hankkinut aina käytettyinä. Kengät, alusvaatteet, sukat ja ulkovaattet on ollut helpompi hankkia uusina, eikä ainakaan meidän perheen ulkohaalareista olisi enää paljon kiertoon ollutkaan. Hinta-taso on lastenvaatteiden osalta kirppareilla todella vaihteleva ja jessus sentään, kuinka merkkitietoisuus näkyy myös täällä. Polarn och Pyret taitaa jyrätä merkkimarkkinoilla aika vahvasti, kun taas halpisketjujen vaatteita sai eurolla useammankin kappaleen. Kotiin matkasi Ikea-kassillinen pikkuruisia vaatteita, budjettini taisi kotoa lähtiessä olla kympin verran. Ja nyt sitten pesukone onkin jyllännyt koko sunnuntain ajan ja iloisenkirjavaa pyykkiä riippuu parvekkella pyykkinarulla kuivumassa.

Olen itse vähemmän tiukkapipoinen siitä, miten ja mistä meille lastenvaatteita hankitaan. Viime viikonloppuna olin tutustumassa kanta-asiakastilaisuudessa kauppakeskus Jumbossa Polarn o. Pyretin lastenvaatemallistoon. Täytyy myöntää, että vaikutuksen teki ! Eettistä, toimivaa, iloista ja värikästä vaatetta hyllyt pullollaan. Hinta-taso kipukynnystä lähentelemässä ja onneksi vielä voi huokaista, ettei vaatteen vesipilariarvolla tai kankaan hankauskestolla ole niin väliä...

Ihan ehdoton tuote kaltaiselleni kirppis-haukalle on Aquaint-puhdistusaine (kaikki eivät taida aina muistaa, että kirppikselle kannattaa viedä vain  puhtaita ja ehjiä tuotteita). Aquaint on turvallinen ja ympäristöystävällinen tuote: ainesosina ovat ainoastaan vesi ja hypokloorihapoke (HCIO).Maahantuojan tiedotteessa kehutaan tuotetta jopa niin myrkyttömäksi, että sitä voidaan käyttää esim. tuttien ja tuttipullojen puhdistukseen. Tuote sopii herkälle iholle (hyvästi perinteinen käsidesi ja korppukourat) ja on vaarataon nieltäessä. Takkutukka tykkää !

Hyvästi Kätilöopisto?

Iltapäivälehden lööpistä sattui silmään teksti Kätilöopiston mahdollisesta lakkauttamisesta. Ajatus siitä, että Kätilöopistoa ei enää ole sellaisena kuin se on "aina" ollut, on mielestäni todella haikea. Itse kävelin 23 vuotta sitten Kätilöopiston ovista sisään melkeinpä vielä tyttösenä ja muutaman päivän kuluttua ulos asteli niin uunituore vauva kuin uunituore äitikin. Yhden kerran olen Kätilöopistolta palannut haikein mielin ja kyynelsilmin pakkaamaan vauvanvaattet takaisin kellariin ja muutaman vuoden kuluttua siitä kotiinpäin matkasikin pikkuinen käärö ylpeän isosiskon saattelemana.  Kätilöopistolla olen myös istunut äitini vuoteen vierellä hoivaamassa leikkauksesta toipuvaa potilasta ja useammin kuin yhden kerran olen kivunnut mäkeä pitkin kukkakimppu kainalossa onnittelemaan ystävää uudesta vauvasta. Ja tietenkin pieni iltatähteni on pukerrettu maailmaan tutusti ja turvallisesti "Kättärillä". Itselleni Kätilöopisto merkitsee iloa ja surua, huolta ja helpotusta, naiseutta, äitiyttä, elämän rajuutta ja herkkyyttä, elämää suurempia asioita.       

Huh hellettä!

 

Toppahaalari, lämpöpussi, lampaantalja, toppatöppöset... Kaikki hienosti odottamassa alkanutta syksyä. Ja ulkona lämpömittari näyttää kahtakymmentä astetta, pihan kukkaloisto hehkuu parhaimmillaan ja itse pakkailen pian liian pieniä syysvaatteita kirppislaatikoihin !